TIETOTAITOA POHJOISILLE LEVEYKSILLE

ROVANIEMEN KOULUTUS HELMIKUUSSA 2011

TAUSTAA KOULUTUKSELLE

Restonomi kehittäjänä – uusi toimintamalli yritysyhteistyöhön on Rovaniemen ammattikorkeakoulun hallinnoima hanke, jonka rahoitus tulee Euroopan unionin sosiaalirahastosta. Rahoittajan edustajana on Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ELY.

Hankkeen tarkoituksena on kehittää elinkeinolähtöistä oppimista yhteistyössä opiskelijoiden, opettajien ja yhteistyöyritysten kanssa. Tavoitteena on rakentaa pysyvä, vuorovaikutteinen toimintamalli, jossa yhteistyöprosessi ja uusien oppimisympäristöjen käyttöönottaminen mallinnetaan elinkeinoelämän tarpeiden mukaisesti.

Tämän taustan viitoittamana allekirjoittanut, Minna Nikkonen sekä Anne Högström kouluttivat Rovaniemellä horeca-alan taitajia helmikuussa 2011.

TAVOITE

Koulutuksen tavoitteena oli ravintolahenkilöstön myyntivalmiuksien parantaminen. Koulutuksen jälkeen osallistujat ymmärsivät asiakaspalvelun ja asiakaslähtöisyyden merkityksen myyntiprosessissa. Lisäksi koulutukseen osallistujat saivat eväitä take-away - annosten ja vitriinituotteiden houkuttelevaan esillelaittoon sekä saivat ideoita uusien, myyvien vitriini- ja take-away -tuotteiden kehittämiseen.

 Teoriakoulutuksessa ennen varsinaista käsillätekemistä

Innokkaat kurssilaiset kuuntelivat ja kyselivät ahkerasti:)

KOULUTUKSEN RAKENNE

Koulutus koostui kahdesta osiosta, joista ensimmäisessä keskityttiin kahden päivän ajan myynnin ja markkinoinnin teoriaan seuraavilla aiheilla:

Nyt kilpaillaan asiakkaista!

Katse palvelun laatuun!

Asiakaslähtöisyys palvelutyössä

Asiakasnäkökulma myyntiprosesseihin

Pelisilmää asiakaskohtaamisiin - arjen taktiikkaa myyntityöhön

Koulutuspäiviin liittyi jokaiseen osaan ryhmätyö ja koulutustyyli oli keskusteleva eli kouluttaja antoi viitekehyksiä ja malleja ja asiat vietiin käytäntöön keskustelemalla siitä, mitä nämä tarkoittavat käytännön työssä – koulutukseen osallistujien näkökulmasta. Palautteiden perusteella Anne suoriutui osiostaan loistavasti - KIITOS ANNE!

Toisessa osiossa keskityttiin enemmän tekemiseen käytännön työskentelyn kautta. Aiheina oli mm. seuraavaa:


take-away –tuotteiden valmistus ja esillelaitto
vitriinituotteiden valmistus ja esillelaitto
uusia tuulia take-away ja vitriinituotteisiin

Koulutus toteutettiin käytännön työskentelynä reseptiikan ja luentomateriaalien avulla. Teoria puolella käytiin läpi värien käyttöä, asettelua, koristelua ja astioiden valintaa. Minnan kanssa käytiin läpi tämän päivän tuotteita ja niiden esillelaittia. Molempien koulutuspäivien jälkeen käytiin läpi, arvioitiin ja maisteltiin valmistetut tuotteet.

Kurssilaisten aikaansaannoksia! Kyllä kelpasi katsella ja maistella. Sokerihumala oli taattu:)

 
Budabestin torttu valmiina pöytään vietäväksi.


Tuotteiden arviointia ja ihastelua!



INNOSTUS INNOSTI

Kahden päivän ajan työskentelimme tiiviiseen tahtiin. Ensin kävimme läpi reseptiikan, jonka jälkeen pääsimme tositoimiin. Kurssilla oli osallistujia eri puolilta Pohjois-Suomea. Osa toimi keittiömestarina, osa taasen oli tullut alalle hiljattain ja mahtuipa mukaan myös alaa opiskelevia tulevaisuuden tekijöitä. Oli kiva huomata, kuinka innostuneita osallistujat olivat koulutuksesta. Koulutus on kuitenkin aina vaihtelua omaan "rutiiniin" ja samalla sitä imee

itseensä uusia ajatuksia ja siten kehittää omaa osaamistaan.

Vuohenjuustopiiras odottaa jatkokäsittelyä. Apua, mitä teen??  



KIITOKSET JA LOPPUSANAT

 Kaksi kunnon pakkaspäivää pohjoisessa meni todella nopeasti. Koulutukseen osallistuneet antoivat allekirjoittaneelle uutta intoa ja samalla valoivat  uskoa koulutuksen tärkeyteen. Mielestäni on hienoa, että koulutuksen järjestäjät tekevät yhteistyötä yli maakuntarajojen. Näin vaihdamme osaamistamme ja saamme uusia ideoita puolin ja toisin. Tässä vaiheessa haluan kiittää kaikkia koulutukseen osallistuneita. Erityisesti haluan kiittää "isäntäämme" Ilkka Harjua sekä "emäntäämme" Minna Sipposta. Oli hienoa huomata, kuinka vieraanvaraisia ihmiset voivat ollakaan - oikein tunsi itsensä kuninkaalliseksi! Tässä meillä etelän asukeilla (myös kirjoittajalla) on opittavaa pohjoisilta yhteistyökumppaneiltamme! KIITOS vielä kerran Ilkka ja Minna!

Alla vielä muutama kuva koulutuksesta.

Teoriatyöskentelyä. Odotusta ilmassa...

Vuohenjuustopiiras valmiina lautasella. Tämä on allekirjoittaneen suosikki, NAM!

TÄMÄN KERTAINEN RESEPTI

Tässä vielä yksi resepti, joka valmistettiin koulutuksessa. (kohosi muuten monen suosikiksi)

Sitruunasilkki

3 dl kermaa

1 dl sokeria

1 sitruunan mehu

Laita kerma ja sokeri kattilaan ja keitä 3 minuuttia. Ota pois liedeltä ja sekoita joukkoon sitruunan mehu. Annostele tarjoiluastioihin (esim. snapsilasi) ja laita kylmään pariksi tunniksi. Tarjoile sitruunasilkki sellaisenaan tai tuoreiden marjojen kanssa. Reseptistä tulee 15 snapsilasillista.

MEDIAN VALTA - KIROUS VAI SIUNAUS?

MEDIAN VOIMA

Nykypäivän Suomessa ja maailmalla medialla on hirvittävä voima. Mielestäni voikin oikeutetusti kysyä ja miettiä, onko voima jo liian suuri. Ihmisillä on taipumus kuitenkin uskoa siihen, mitä media toitottaa. Otetaanpa muutama esimerkki elävästä elämästä.
1. Kansalaisia lähes ristiinnaulitaan jo ennen kuin heidän oikeudenkäynti on edes alkanut. (tämä ei siis ole mikään poliittinen kannanotto) Tämä on kuitenkin käsittääkseni vastoin Suomen perustuslakia.
2. Kun mediassa kerrotaan jonkin asian olevan "in", niin hyvin monet ihmiset seuraavat esimerkkiä ja toimivat uutisoinnin mukaisesti. Niinpä niin...
3. Kun media valitsee viinitastingin päätteeksi pullojen/pahvilaatikoiden keskuudesta parhaimman viinin, se yleensä loppuu alan liikkeistä parissa päivässä. Kyseessä on usein kuitenkin vain muutaman ihmisen valinta; olkoonkin, että he ovat alan asiantuntijoita.
4. Kun mediassa pyörii kokkiohjelmia, ammatinarvostus ja mediaseksikkyys nousevat huimaa vauhtia. Hyvät puolensa tässäkin.


PLUSSAT

Viittasin tuossa äsken viinivalintoihin ja niistä tehtäviin kirjoituksiin. Mielestäni on hienoa, että meille tavallisille Mateille ja Maijoille jaetaan tietoa viineistä ja muistakin juomista. Näin saamme lisättyä arvostusta näitä jaloja juomia kohtaan. Meistä monet pähkäilevät ennen vieraslauman tuloa, että mitä laittaisi lautaselle ja millainen viini olisi sille oiva pari. Lehtikirjoituksista ja raatien tekemästä työstä saa hyviä vinkkejä.

Joskus pähkäilyltä ja harmailta hiuksilta välttyy, kun pöytään laittaa vanhan kunnon kivennäisveden:)







JA VIELÄ PLUSSAA SANANSAATTAJILLE

Nykyisin ei juuri ole sellaista tiedonvälityskanavaa, jossa ei olisi juttua ruoasta. HIENOA! Näin media luo nostetta ruokaa ja koko horeca-alaa kohtaan. Ja sekös meitä kokkeja naurattaa...ja tietysti myös tarjoilijoita! Ruoka on tällä hetkellä in ja ihmiset ovat kiinnostuneita ruoanvalmistuksesta ja trendeistä. Uudenvuoden tienoilla uutisoitiin juhlien viettotavoista ja erittäin moni kaveriporukka juhli uutta vuotta keskenään ruokaa laitellen ja kuplivaa siemaillen. Oliko näin 15 vuotta sitten? Väitän että ei ja syntipukiksi nostan median positiivisessa mielessä.


KOKKISODAT JA MUUT TAISTELUT

Lähes jokaiselta kanavalta tulee ruokaohjelmia. Tässäkin on hyvät puolensa. Jokin aika sitten eräs sanomalehti julkisti nuorten keskuudessa tehdyn tutkimuksen tulokset. Tutkimuksessa otettiin selvää siitä, mikä/mitkä ovat nuorten toiveammatteja. Ensimmäistä kertaa kokin ammatti oli noussut  listan kärkeen ohittaen jopa lentokapteenin työn. VAU! Ja hakijamäärät alan oppilaitoksiin jatkoivat kasvamistaan. Ja nyt vuorostaan alan opettajat saattoivat hymyillä ja todeta, että työt ei ainakaan ihan heti lopu.

Urhea kokki valmiina taistoon, täältä pesee koko kauhan varren voimalta!

KRITIIKKI

Viittasin tuossa aiemmin viinivalintoihin. On hienoa, että tietoa jaetaan ja kansalaisia halutaan auttaa valinnoissa, jotka joskus tuntuvat vaikeilta. Muistuttaisin kuitenkin, että kyseessä on kuitenkin yleensä muutaman ihmisen muodostama mielipide. Olkoonkin, että he ovat alan ammattilaisia. Työpaikallani oli eilen aamiaispöydässä puhetta juuri yhdestä lehtiartikkelista ja monet puhuivat, että nyt äkkiä juomaliikkeeseen ostamaan voittanutta viiniä, ennenkuin se pääsee loppumaan...Mielestäni (ja varmaankin myös todistetusti) meillä jokaisella on yksilöllinen makuaisti, aivan kuten meidän sormenjäljetkin ovat. Hieman huvittuneena kuuntelin keskustelua ottamatta siihen kuitenkaan erityisemmin kantaa. Media tekee päätökset meidän puolesta!

KRITIIKKI JATKUU - NYT OSANSA SAA TV

Viime vuosina televisioon on ilmestynyt kokkiohjelmia ja kaiken maailman sotia kuin liukuhihnalta. Miten hienoa se onkaan katsoa, kun kilpailija tappion hetkellä nöyrtyy kameran edessä kyynellin saakka tai riemuitsee menestyksestään kilpailun melskeessä. Katselin tällä viikolla erästä kokkiohjelmaa ja ihmettelin suuresti, kuinka kaikki kilpailijat joivat olutta suoraan sponsorin pulloista. En minä mikään absolutisti ole, mutta kuitenkin. Ohjelmaa katselevat myös nuoret. 
En nyt muista tarkkaan, mutta mielestäni homma alkoi Kokkisodasta ja tällä hetkellä ohjelmia pyörii huikea määrä. Näillä ohjelmilla on taatusti ollut osuutensa kokin ammatin glamourin nousuun. Mutta mietitäänpä ohjelmien ammatista antavaa kuvaa ja verrataan sitä karuun todellisuuteen. Kuinka monessa ohjelmassa osallistujat tiskaavat? Kuinka monessa ohjelmassa kokki pesee lattiat? Kuinka monessa ohjelmassa kokki työskentelee kuumassa keittiössä hiki valuen? Kuinka monessa ohjelmassa työtä tehdään keskellä yötä? Ei yhdessäkään. Kaikesta tästä johtuen nuoret saavat kokin ammatista täysin vääränlaisen kuvan." Hei, minäkin haluan kokiksi", huutavat Matti ja Maija kilpaa, sillä kaikki nämä 15-16 -vuotiaat nuoret haluavat Gordoniksi Gordonin paikalle. Kun sitten kouluun astutaan ja todellisuus ja karu arki iskevät päälle, Matti ja Maija huomaavat tulleensa huijatuiksi ja into lopahtaa. (ei tämä nyt ihan kaikkia koske, onneksi)
Jo muutaman vuoden ajan oppilaitosten on ollut vaikeaa saada opiskelijoita tarjoilulinjoille. Pitäisikö asian hyväksi myös median tehdä jotain? Keksikää formaatti, joka toisi nostetta ja positiivista mielikuvaa tarjoilijan ammatista. Tosiasia kuitenkin on, että harva ruoka-annos itsekseen lentää pöytään asiakkaan nautittavaksi. Ei ainakaan tämän päivän teknologian voimalla.  

Ilman Samuelia ja tuhansia muita tarjoilijoita ravintola palveluketju ei yksinkertaisuudessaan toimi.










KANNANOTTONI JA HAASTONI

Tämä kirjoitus on synkkä yksinpuhelu ja ainoastaan minun henkilökohtainen mielipiteeni, vaikka tässä kirjoitankin työni puolesta. Toivon kuitenkin, että kirjoitus herättäisi meissä alan ihmisissä ja etenkin median edustajien keskuudessa ajatuksia siitä, kuinka voisimme luoda tasapuolisesti nostetta ja ihanuutta niin keittiön kuin salin puolen ammatteja koskien. Olkoonkin, että itse edustan kyökin puolen väkeä. Tiedän kuitenkin fiksuna kaverina (näin voinen sanoa:)), että ilman kokkia ei olisi tarjoilijaa ja päinvastoin. Tämän kirjoituksen myötä, joka siis syntyi aamuvarhaisella, koska koirani halusi ulos, haastan kaikki miettimään median vaikutusvaltaa ja etsimään yhdessä keinoja tarjoilijan ammatin imagon nostamisen puolesta! Ja nyt kaikki kommentoimaan. Toivottavasti kirjoitukseni herätti lukijassa ajatuksia.

T: synkän yksinpuhelun kirjoittanut Juha