KOKKAILUA TYÖPORUKALLA - JA HAUSKAA OLI!!!

Eilen, eli keskiviikkona 26.1. kokkikouluun saapui vajaat 30 henkeä käsittänyt yritysryhmä. Tapahtuma alkoi heidän osaltaan kokouksella Ravintola Perhossa. Kokouksen jälkeen vieraat kävivät illan reseptiikan läpi kouluttajansa, Akis Stabouliksen kanssa. Toinen kouluttaja, Minna Nikkonen liittyi seuraan hieman myöhemmin. Akis jakoi porukan ryhmiin: yksi porukka keskittyi alkuruokaan, toinen pääruokaan ja kolmas jälkiruokaan. Alussa hovimestari Erkki kertoi hieman Perhon panimon oluesta, jota vieraat maistelivat innostuneina.

JA EIKUN HOMMIIN...

Porukka kävi nopeasti työn touhuun. Kummastusta herätti Ranskasta tuotu uuni-induktio-kaasutaso. Opiskelijat kutsuvat keittiötä "Ferrari-keittiöksi" punaisen värityksen vuoksi. Oli kiva huomata, kuinka innostunutta porukka oli ja ilmapiiri oli todella rento ja leppoisa. Niinhän ruoanlaiton kuulukin olla.

Alkuruokaryhmä valmisti kaiken itse aina pastaa myöten. Kokkikoulu Haaga-Perhossa tämä filosofia pätee muutenkin, kaikki tehdään alusta lähtien itse.
Alkuun valmistettiin siis Pecorino-juusto pastaa ja tryffeliä. Kovasti kuului kehuja ruokailutilassa, joten voitte ylpeinä katsoa peiliin ja miettiä, mitä tuli tehtyä:)

Alkuruokaryhmän lopullinen aikaansaannos

PÄÄRUOKA VALMISTUU

Osa innokkaasta ryhmästä valmisti pääruoan koko porukalle. Lihasta poistettiin kalvot, väri ja maut pintaan ja eikun uuniin. Saksanhirven file oli monille uusi tuttavuus keittiössä. Jotta lihasta saatiin halutun kypsyinen, käytettiin varmuuden vuoksi sisälämpömittaria. Ja niin ihanan roseeta siitä tulikin ja mureaa kuin mikä...

Kaveriksi fileelle tehtiin karamellisoitua endiiviä, punajuuririsottoa ja kruunuksi Marsala-kastiketta. Mitä pidemmälle ilta eteni, sitä rennommaksi ilmapiiri muuttui ja keskustelu porisi riehakkaana keittiössä. Tähän varmasti vaikutti myös kouluttajien, Minnan ja Akiksen rento, mutta asiantunteva ote. Kiitos myös mukana olleille assistenteille!

Pääruoka valmiina saliin vietäväksi.

JA SITTEN JÄLKIRUOAN KIMPPUUN!

Jälkiruoassa sitruunalla oli mukavan iso rooli; valmistihan ryhmä sitruunatorttua ja sille kaveriksi Limoncello-sorbettia ja boysenmarjakastiketta. (Jos et ole maistanut kyseistä kyseistä italialaista likööriä, suosittelen! Voit hankkia tuotteen mm. Arkadian-alkosta)

Jälkiruokaryhmän lopullinen tuotos. Pienen siivun torttua ja sorbettia maistaneena allekirjoittanut voi kyllä rehellisesti sanoa, että lopputulos oli erinomainen, onneksi olkoon!








KOULUTTAJAT

Meidän kouluttajat ovat rautaisia ammattilaisia ja he suhtautuvat ruoanlaittoon intohimoisesti, mutta samalla asiallisen rennosti!

Akis Staboulis viimeistelee kastikkeen.
KIITOS AKIS taas kerran loistavasti vedetystä illasta!

Meidän ainut kauniimpaa sukupuolta edustava kouluttaja, eteläkarjalaisen iloisen luonteen omaava Minna (kuvassa keskellä) nauroi ja nauratti unohtamatta itse asiaa! KIITOS MINNA!

TUNNELMIA RUOKAILUSALISTA

Illan mittaan tunnelma sen kuin tiivistyi ja iloinen puheensorina jatkui myös salissa. Tässä vielä muutama kuva illallisen kulusta.


Samuel viimeistelee ruokailutilaa



Alkuruoat tarjoillaan vieraille

Tunnelmaa vieraiden iltaan loi trubaduuri.
Ohjelman jälkeen myös hän nautti pöydän antimista

LOPPUSANAT

Kokkikoulu Haaga-Perho on nyt toiminut runsaan vuoden ja vieraita on käynyt ympäri maailmaa. Välillä siis opastamme ruoanvalmistuksen saloihin myös lontoon-kielellä. Rehellisesti täytyy sanoa, että hauskaa on ollut touhuta erilaisten ihmisten kanssa. Myös toisista kulttuureista tulevia vieraita on ollut ilo palvella samalla oppien lisää itsekin. Tämä oli ensimmäinen tapahtuma, josta olen kirjoittanut blogia ja ollut illan mukana valokuvaajan roolissa. Mietinkin, että olisiko sittenkin pitänyt opiskella valokuvausta, kun näinkin hyviä kuvia aikaan sain:) No ei tosi, ruoanvalmistus vie kuitenkin voiton, vaikka välillä oli vaiketa pitää näppinsä irti ruoasta.

Tässä vielä loppuun asiakkaan kommentteja illasta:

" Akis oli mahtava kouluttaja ja tilat olivat toimivat. Henkilökunta oli erittäin palvelualtista ja ystävällistä. Myös hovimestari osasi asiansa"
"Hauska ilta. Yhdessä kokkailu oli mukavaa ja yhteishenkeä nostattavaa"

"Aivan erinomainen pääkokki! Tietoa ruoanlaitosta ja hyvää ruokaa"

"Opettajien paneutuminen herätti kunnioitusta"

"Lämmin kiitos henkilöstölle, hieno ilta ja show"

"Ruoanteko ohjauksessa on opettavaa ja hauskaa. Mukava oli myös saada eri opettajilta eri näkemyksiä"

"Kivaa, jopa hyödyllistä. Uusi idea viettää iltaa työporukalla"

 

KETJUUNTUMINEN RAVINTOLA-ALALLA - KIROUS VAI SIUNAUS?

Ajelen lähes joka viikonloppu 7-tietä mökilleni Kaakkois-Suomeen. Matkaa on sen verran, että autoa pitää ruokkia, samoin kuskia. Koirani kyllä pärjää tuon matkan ilman vatsan täydennystä. Vielä joitakin vuosia sitten taukopaikkanani oli Pyhtäällä sijaitseva yksityinen huoltasema. Kesäaikaan valintani valintani kohdistuu matkan varrella sijaitsevaan kesäkioskiin, josta saa mainioita lohivoileipiä. Sitten tien varteen Pyhtäällä ilmestyi kylttejä: tähän rakennetaan erään ison ketjun liikenneasema. Ketjun kortin orjana ajattelin, että hienoa.

KUINKAS KÄVIKÄÄN?

Liikenneasema valmistui. Tauot vietin säännöllisesti keltaisten ja oranssien valojen katveessa. Hiljalleen aloin kuitenkin kyllästyä. Tarjolla oli aina samaa kahvileipää, niin suolaisten kuin makeidenkin osalta. Raakapakasteita tai suoraan alihankkijalta ostettuja... Ei mitään oikeasti paikanpäällä valmistettua. Yksilöllisiä tuotteita ei ollut tarjolla. Nykyisin taukoni käsittää tankkauksen ja kahvikupin, ei muuta. Iltapalan nautin vasta perille päästyäni saunan jälkeen.

SYÖKÖ TEHOKKUUS LISÄARVON?

Ketjuuntuminen on toimintojen tehokkuuden ja logistiikan kannalta ymmärrettävää. Kalliin työvoiman maassa on järkevää miettiä, mihin työaika käytetään. Samalla kuitenkin pitäisi miettiä, kuinka käy asiakkaan kokeman lisäarvon?

Hankintoja keskitetään, jotta ostohinnat saataisiin mahdollisimman alhaisiksi. Ketjuuntumisen pitäisi periaatteessa luoda myös tasalaatuisuutta. Asiakkaan silmillä asiaa katsottuna, hänelle on sama, missä ja kenen valmistaman aterian hän nauttii, tulos lautasella pitäisi olla sama Rovaniemellä ja Helsingissä. Tylsää tämäkin! Tosin ilmeisen kaivattua suomalaisten keskuudessa, kun asiaa katsoo ketjujen määrän kasvun valossa.

LUOVUUTTA VAI JOTAIN MUUTA?

Ketjuuntuminen, ellei nyt suorastaan tapa, ainakin vähentää merkittävästi kokkien ja keittiömestareiden luovuutta tiukan reseptiikkansa johdosta. Käsitykseni mukaan alalle hakeutuu sellaisia opiskelijoita, joille luovuus ja inspirointi omassa työssä ovat tärkeitä asioita. Hyvin nopeasti kuitenkin"hulluikin" kokki pistetään ruotuun ja rutiinit toistuvat viikosta toiseen, vuorosta vuoroon. Ruoanvalmistus muuttuu ketjuksi mekaanisia prosesseja.

ALANVAIHTO?

Olisiko tässä yksi syy siihen, että suurin osa alalle valmistuneista nuorista ei muutaman vuoden kuluttua työskentele alalla, vaan elämyksien luojat hakeutuvat muille aloille opiskelemaan? Keittäjien ammatista on vuosien varrella valitettavasti tullut läpikulkuammatti.

TAISTELUA KETJUUNTUMISTA VASTAAN...

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ketjuuntumisessa on niin hyviä kuin huonoja puolia. Pienten yksityisten toimijoiden liiketoiminta  vaikeutuu, jopa loppuu. Tämä koskee etenkin liiketoimintaa pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Meillä monilla on varmasti kokemuksia teiden varsilta hävinneistä yksilöllisistä ja erilaisia tuotteita tarjoavista kahviloista ja huoltoasemista. Pääkaupunkiseudulla, etenkin Helsingissä, monet nuoret lupaavat kokit ja keittiömestarit ovat onneksi nousseet barrikaadeille taistelemaan isoja alan toimijoita vastaan. Toivotaan, että taisteluhenki säilyy ja innovatiivisuutta riittää tulevaisuudessakin. Näin takaamme sen, että meillä kaikílla on mahdollisuus tehdä valintojamme yhä suuremmasta määrästä yksilöllisiä ravintoloita.