perjantai 4. helmikuuta 2011

MEDIAN VALTA - KIROUS VAI SIUNAUS?

MEDIAN VOIMA

Nykypäivän Suomessa ja maailmalla medialla on hirvittävä voima. Mielestäni voikin oikeutetusti kysyä ja miettiä, onko voima jo liian suuri. Ihmisillä on taipumus kuitenkin uskoa siihen, mitä media toitottaa. Otetaanpa muutama esimerkki elävästä elämästä.
1. Kansalaisia lähes ristiinnaulitaan jo ennen kuin heidän oikeudenkäynti on edes alkanut. (tämä ei siis ole mikään poliittinen kannanotto) Tämä on kuitenkin käsittääkseni vastoin Suomen perustuslakia.
2. Kun mediassa kerrotaan jonkin asian olevan "in", niin hyvin monet ihmiset seuraavat esimerkkiä ja toimivat uutisoinnin mukaisesti. Niinpä niin...
3. Kun media valitsee viinitastingin päätteeksi pullojen/pahvilaatikoiden keskuudesta parhaimman viinin, se yleensä loppuu alan liikkeistä parissa päivässä. Kyseessä on usein kuitenkin vain muutaman ihmisen valinta; olkoonkin, että he ovat alan asiantuntijoita.
4. Kun mediassa pyörii kokkiohjelmia, ammatinarvostus ja mediaseksikkyys nousevat huimaa vauhtia. Hyvät puolensa tässäkin.


PLUSSAT

Viittasin tuossa äsken viinivalintoihin ja niistä tehtäviin kirjoituksiin. Mielestäni on hienoa, että meille tavallisille Mateille ja Maijoille jaetaan tietoa viineistä ja muistakin juomista. Näin saamme lisättyä arvostusta näitä jaloja juomia kohtaan. Meistä monet pähkäilevät ennen vieraslauman tuloa, että mitä laittaisi lautaselle ja millainen viini olisi sille oiva pari. Lehtikirjoituksista ja raatien tekemästä työstä saa hyviä vinkkejä.

Joskus pähkäilyltä ja harmailta hiuksilta välttyy, kun pöytään laittaa vanhan kunnon kivennäisveden:)







JA VIELÄ PLUSSAA SANANSAATTAJILLE

Nykyisin ei juuri ole sellaista tiedonvälityskanavaa, jossa ei olisi juttua ruoasta. HIENOA! Näin media luo nostetta ruokaa ja koko horeca-alaa kohtaan. Ja sekös meitä kokkeja naurattaa...ja tietysti myös tarjoilijoita! Ruoka on tällä hetkellä in ja ihmiset ovat kiinnostuneita ruoanvalmistuksesta ja trendeistä. Uudenvuoden tienoilla uutisoitiin juhlien viettotavoista ja erittäin moni kaveriporukka juhli uutta vuotta keskenään ruokaa laitellen ja kuplivaa siemaillen. Oliko näin 15 vuotta sitten? Väitän että ei ja syntipukiksi nostan median positiivisessa mielessä.


KOKKISODAT JA MUUT TAISTELUT

Lähes jokaiselta kanavalta tulee ruokaohjelmia. Tässäkin on hyvät puolensa. Jokin aika sitten eräs sanomalehti julkisti nuorten keskuudessa tehdyn tutkimuksen tulokset. Tutkimuksessa otettiin selvää siitä, mikä/mitkä ovat nuorten toiveammatteja. Ensimmäistä kertaa kokin ammatti oli noussut  listan kärkeen ohittaen jopa lentokapteenin työn. VAU! Ja hakijamäärät alan oppilaitoksiin jatkoivat kasvamistaan. Ja nyt vuorostaan alan opettajat saattoivat hymyillä ja todeta, että työt ei ainakaan ihan heti lopu.

Urhea kokki valmiina taistoon, täältä pesee koko kauhan varren voimalta!

KRITIIKKI

Viittasin tuossa aiemmin viinivalintoihin. On hienoa, että tietoa jaetaan ja kansalaisia halutaan auttaa valinnoissa, jotka joskus tuntuvat vaikeilta. Muistuttaisin kuitenkin, että kyseessä on kuitenkin yleensä muutaman ihmisen muodostama mielipide. Olkoonkin, että he ovat alan ammattilaisia. Työpaikallani oli eilen aamiaispöydässä puhetta juuri yhdestä lehtiartikkelista ja monet puhuivat, että nyt äkkiä juomaliikkeeseen ostamaan voittanutta viiniä, ennenkuin se pääsee loppumaan...Mielestäni (ja varmaankin myös todistetusti) meillä jokaisella on yksilöllinen makuaisti, aivan kuten meidän sormenjäljetkin ovat. Hieman huvittuneena kuuntelin keskustelua ottamatta siihen kuitenkaan erityisemmin kantaa. Media tekee päätökset meidän puolesta!

KRITIIKKI JATKUU - NYT OSANSA SAA TV

Viime vuosina televisioon on ilmestynyt kokkiohjelmia ja kaiken maailman sotia kuin liukuhihnalta. Miten hienoa se onkaan katsoa, kun kilpailija tappion hetkellä nöyrtyy kameran edessä kyynellin saakka tai riemuitsee menestyksestään kilpailun melskeessä. Katselin tällä viikolla erästä kokkiohjelmaa ja ihmettelin suuresti, kuinka kaikki kilpailijat joivat olutta suoraan sponsorin pulloista. En minä mikään absolutisti ole, mutta kuitenkin. Ohjelmaa katselevat myös nuoret. 
En nyt muista tarkkaan, mutta mielestäni homma alkoi Kokkisodasta ja tällä hetkellä ohjelmia pyörii huikea määrä. Näillä ohjelmilla on taatusti ollut osuutensa kokin ammatin glamourin nousuun. Mutta mietitäänpä ohjelmien ammatista antavaa kuvaa ja verrataan sitä karuun todellisuuteen. Kuinka monessa ohjelmassa osallistujat tiskaavat? Kuinka monessa ohjelmassa kokki pesee lattiat? Kuinka monessa ohjelmassa kokki työskentelee kuumassa keittiössä hiki valuen? Kuinka monessa ohjelmassa työtä tehdään keskellä yötä? Ei yhdessäkään. Kaikesta tästä johtuen nuoret saavat kokin ammatista täysin vääränlaisen kuvan." Hei, minäkin haluan kokiksi", huutavat Matti ja Maija kilpaa, sillä kaikki nämä 15-16 -vuotiaat nuoret haluavat Gordoniksi Gordonin paikalle. Kun sitten kouluun astutaan ja todellisuus ja karu arki iskevät päälle, Matti ja Maija huomaavat tulleensa huijatuiksi ja into lopahtaa. (ei tämä nyt ihan kaikkia koske, onneksi)
Jo muutaman vuoden ajan oppilaitosten on ollut vaikeaa saada opiskelijoita tarjoilulinjoille. Pitäisikö asian hyväksi myös median tehdä jotain? Keksikää formaatti, joka toisi nostetta ja positiivista mielikuvaa tarjoilijan ammatista. Tosiasia kuitenkin on, että harva ruoka-annos itsekseen lentää pöytään asiakkaan nautittavaksi. Ei ainakaan tämän päivän teknologian voimalla.  



Ilman Samuelia ja tuhansia muita tarjoilijoita ravintola palveluketju ei yksinkertaisuudessaan toimi.










KANNANOTTONI JA HAASTONI

Tämä kirjoitus on synkkä yksinpuhelu ja ainoastaan minun henkilökohtainen mielipiteeni, vaikka tässä kirjoitankin työni puolesta. Toivon kuitenkin, että kirjoitus herättäisi meissä alan ihmisissä ja etenkin median edustajien keskuudessa ajatuksia siitä, kuinka voisimme luoda tasapuolisesti nostetta ja ihanuutta niin keittiön kuin salin puolen ammatteja koskien. Olkoonkin, että itse edustan kyökin puolen väkeä. Tiedän kuitenkin fiksuna kaverina (näin voinen sanoa:)), että ilman kokkia ei olisi tarjoilijaa ja päinvastoin. Tämän kirjoituksen myötä, joka siis syntyi aamuvarhaisella, koska koirani halusi ulos, haastan kaikki miettimään median vaikutusvaltaa ja etsimään yhdessä keinoja tarjoilijan ammatin imagon nostamisen puolesta! Ja nyt kaikki kommentoimaan. Toivottavasti kirjoitukseni herätti lukijassa ajatuksia.

T: synkän yksinpuhelun kirjoittanut Juha












torstai 27. tammikuuta 2011

KOKKAILUA TYÖPORUKALLA - JA HAUSKAA OLI!!!

Eilen, eli keskiviikkona 26.1. kokkikouluun saapui vajaat 30 henkeä käsittänyt yritysryhmä. Tapahtuma alkoi heidän osaltaan kokouksella Ravintola Perhossa. Kokouksen jälkeen vieraat kävivät illan reseptiikan läpi kouluttajansa, Akis Stabouliksen kanssa. Toinen kouluttaja, Minna Nikkonen liittyi seuraan hieman myöhemmin. Akis jakoi porukan ryhmiin: yksi porukka keskittyi alkuruokaan, toinen pääruokaan ja kolmas jälkiruokaan. Alussa hovimestari Erkki kertoi hieman Perhon panimon oluesta, jota vieraat maistelivat innostuneina.

JA EIKUN HOMMIIN...

Porukka kävi nopeasti työn touhuun. Kummastusta herätti Ranskasta tuotu uuni-induktio-kaasutaso. Opiskelijat kutsuvat keittiötä "Ferrari-keittiöksi" punaisen värityksen vuoksi. Oli kiva huomata, kuinka innostunutta porukka oli ja ilmapiiri oli todella rento ja leppoisa. Niinhän ruoanlaiton kuulukin olla.





Alkuruokaryhmä valmisti kaiken itse aina pastaa myöten. Kokkikoulu Haaga-Perhossa tämä filosofia pätee muutenkin, kaikki tehdään alusta lähtien itse.
Alkuun valmistettiin siis Pecorino-juusto pastaa ja tryffeliä. Kovasti kuului kehuja ruokailutilassa, joten voitte ylpeinä katsoa peiliin ja miettiä, mitä tuli tehtyä:)

Alkuruokaryhmän lopullinen aikaansaannos

PÄÄRUOKA VALMISTUU
Osa innokkaasta ryhmästä valmisti pääruoan koko porukalle. Lihasta poistettiin kalvot, väri ja maut pintaan ja eikun uuniin. Saksanhirven file oli monille uusi tuttavuus keittiössä. Jotta lihasta saatiin halutun kypsyinen, käytettiin varmuuden vuoksi sisälämpömittaria. Ja niin ihanan roseeta siitä tulikin ja mureaa kuin mikä...





Kaveriksi fileelle tehtiin karamellisoitua endiiviä, punajuuririsottoa ja kruunuksi Marsala-kastiketta. Mitä pidemmälle ilta eteni, sitä rennommaksi ilmapiiri muuttui ja keskustelu porisi riehakkaana keittiössä. Tähän varmasti vaikutti myös kouluttajien, Minnan ja Akiksen rento, mutta asiantunteva ote. Kiitos myös mukana olleille assistenteille!



Pääruoka valmiina saliin vietäväksi.










JA SITTEN JÄLKIRUOAN KIMPPUUN!



Jälkiruoassa sitruunalla oli mukavan iso rooli; valmistihan ryhmä sitruunatorttua ja sille kaveriksi Limoncello-sorbettia ja boysenmarjakastiketta. (Jos et ole maistanut kyseistä kyseistä italialaista likööriä, suosittelen! Voit hankkia tuotteen mm. Arkadian-alkosta)






Jälkiruokaryhmän lopullinen tuotos. Pienen siivun torttua ja sorbettia maistaneena allekirjoittanut voi kyllä rehellisesti sanoa, että lopputulos oli erinomainen, onneksi olkoon!








KOULUTTAJAT

Meidän kouluttajat ovat rautaisia ammattilaisia ja he suhtautuvat ruoanlaittoon intohimoisesti, mutta samalla asiallisen rennosti!

Akis Staboulis viimeistelee kastikkeen.
KIITOS AKIS taas kerran loistavasti vedetystä illasta!


Meidän ainut kauniimpaa sukupuolta edustava kouluttaja, eteläkarjalaisen iloisen luonteen omaava Minna (kuvassa keskellä) nauroi ja nauratti unohtamatta itse asiaa! KIITOS MINNA!



TUNNELMIA RUOKAILUSALISTA
Illan mittaan tunnelma sen kuin tiivistyi ja iloinen puheensorina jatkui myös salissa. Tässä vielä muutama kuva illallisen kulusta.

Samuel viimeistelee ruokailutilaa



Alkuruoat tarjoillaan vieraille




Tunnelmaa vieraiden iltaan loi trubaduuri.
Ohjelman jälkeen myös hän nautti pöydän antimista

LOPPUSANAT

Kokkikoulu Haaga-Perho on nyt toiminut runsaan vuoden ja vieraita on käynyt ympäri maailmaa. Välillä siis opastamme ruoanvalmistuksen saloihin myös lontoon-kielellä. Rehellisesti täytyy sanoa, että hauskaa on ollut touhuta erilaisten ihmisten kanssa. Myös toisista kulttuureista tulevia vieraita on ollut ilo palvella samalla oppien lisää itsekin. Tämä oli ensimmäinen tapahtuma, josta olen kirjoittanut blogia ja ollut illan mukana valokuvaajan roolissa. Mietinkin, että olisiko sittenkin pitänyt opiskella valokuvausta, kun näinkin hyviä kuvia aikaan sain:) No ei tosi, ruoanvalmistus vie kuitenkin voiton, vaikka välillä oli vaiketa pitää näppinsä irti ruoasta.

Tässä vielä loppuun asiakkaan kommentteja illasta:

" Akis oli mahtava kouluttaja ja tilat olivat toimivat. Henkilökunta oli erittäin palvelualtista ja ystävällistä. Myös hovimestari osasi asiansa"
"Hauska ilta. Yhdessä kokkailu oli mukavaa ja yhteishenkeä nostattavaa"
"Aivan erinomainen pääkokki! Tietoa ruoanlaitosta ja hyvää ruokaa"
"Opettajien paneutuminen herätti kunnioitusta"
"Lämmin kiitos henkilöstölle, hieno ilta ja show"
"Ruoanteko ohjauksessa on opettavaa ja hauskaa. Mukava oli myös saada eri opettajilta eri näkemyksiä"
"Kivaa, jopa hyödyllistä. Uusi idea viettää iltaa työporukalla"

 









tiistai 25. tammikuuta 2011

KETJUUNTUMINEN RAVINTOLA-ALALLA - KIROUS VAI SIUNAUS?

Ajelen lähes joka viikonloppu 7-tietä mökilleni Kaakkois-Suomeen. Matkaa on sen verran, että autoa pitää ruokkia, samoin kuskia. Koirani kyllä pärjää tuon matkan ilman vatsan täydennystä. Vielä joitakin vuosia sitten taukopaikkanani oli Pyhtäällä sijaitseva yksityinen huoltasema. Kesäaikaan valintani valintani kohdistuu matkan varrella sijaitsevaan kesäkioskiin, josta saa mainioita lohivoileipiä. Sitten tien varteen Pyhtäällä ilmestyi kylttejä: tähän rakennetaan erään ison ketjun liikenneasema. Ketjun kortin orjana ajattelin, että hienoa.

KUINKAS KÄVIKÄÄN?

Liikenneasema valmistui. Tauot vietin säännöllisesti keltaisten ja oranssien valojen katveessa. Hiljalleen aloin kuitenkin kyllästyä. Tarjolla oli aina samaa kahvileipää, niin suolaisten kuin makeidenkin osalta. Raakapakasteita tai suoraan alihankkijalta ostettuja... Ei mitään oikeasti paikanpäällä valmistettua. Yksilöllisiä tuotteita ei ollut tarjolla. Nykyisin taukoni käsittää tankkauksen ja kahvikupin, ei muuta. Iltapalan nautin vasta perille päästyäni saunan jälkeen.

SYÖKÖ TEHOKKUUS LISÄARVON?

Ketjuuntuminen on toimintojen tehokkuuden ja logistiikan kannalta ymmärrettävää. Kalliin työvoiman maassa on järkevää miettiä, mihin työaika käytetään. Samalla kuitenkin pitäisi miettiä, kuinka käy asiakkaan kokeman lisäarvon?

Hankintoja keskitetään, jotta ostohinnat saataisiin mahdollisimman alhaisiksi. Ketjuuntumisen pitäisi periaatteessa luoda myös tasalaatuisuutta. Asiakkaan silmillä asiaa katsottuna, hänelle on sama, missä ja kenen valmistaman aterian hän nauttii, tulos lautasella pitäisi olla sama Rovaniemellä ja Helsingissä. Tylsää tämäkin! Tosin ilmeisen kaivattua suomalaisten keskuudessa, kun asiaa katsoo ketjujen määrän kasvun valossa.

LUOVUUTTA VAI JOTAIN MUUTA?

Ketjuuntuminen, ellei nyt suorastaan tapa, ainakin vähentää merkittävästi kokkien ja keittiömestareiden luovuutta tiukan reseptiikkansa johdosta. Käsitykseni mukaan alalle hakeutuu sellaisia opiskelijoita, joille luovuus ja inspirointi omassa työssä ovat tärkeitä asioita. Hyvin nopeasti kuitenkin"hulluikin" kokki pistetään ruotuun ja rutiinit toistuvat viikosta toiseen, vuorosta vuoroon. Ruoanvalmistus muuttuu ketjuksi mekaanisia prosesseja.

ALANVAIHTO?

Olisiko tässä yksi syy siihen, että suurin osa alalle valmistuneista nuorista ei muutaman vuoden kuluttua työskentele alalla, vaan elämyksien luojat hakeutuvat muille aloille opiskelemaan? Keittäjien ammatista on vuosien varrella valitettavasti tullut läpikulkuammatti.

TAISTELUA KETJUUNTUMISTA VASTAAN...

Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että ketjuuntumisessa on niin hyviä kuin huonoja puolia. Pienten yksityisten toimijoiden liiketoiminta  vaikeutuu, jopa loppuu. Tämä koskee etenkin liiketoimintaa pääkaupunkiseudun ulkopuolella. Meillä monilla on varmasti kokemuksia teiden varsilta hävinneistä yksilöllisistä ja erilaisia tuotteita tarjoavista kahviloista ja huoltoasemista. Pääkaupunkiseudulla, etenkin Helsingissä, monet nuoret lupaavat kokit ja keittiömestarit ovat onneksi nousseet barrikaadeille taistelemaan isoja alan toimijoita vastaan. Toivotaan, että taisteluhenki säilyy ja innovatiivisuutta riittää tulevaisuudessakin. Näin takaamme sen, että meillä kaikílla on mahdollisuus tehdä valintojamme yhä suuremmasta määrästä yksilöllisiä ravintoloita.