Nykypäivän Suomessa ja maailmalla medialla on hirvittävä voima. Mielestäni voikin oikeutetusti kysyä ja miettiä, onko voima jo liian suuri. Ihmisillä on taipumus kuitenkin uskoa siihen, mitä media toitottaa. Otetaanpa muutama esimerkki elävästä elämästä.
1. Kansalaisia lähes ristiinnaulitaan jo ennen kuin heidän oikeudenkäynti on edes alkanut. (tämä ei siis ole mikään poliittinen kannanotto) Tämä on kuitenkin käsittääkseni vastoin Suomen perustuslakia.
2. Kun mediassa kerrotaan jonkin asian olevan "in", niin hyvin monet ihmiset seuraavat esimerkkiä ja toimivat uutisoinnin mukaisesti. Niinpä niin...
3. Kun media valitsee viinitastingin päätteeksi pullojen/pahvilaatikoiden keskuudesta parhaimman viinin, se yleensä loppuu alan liikkeistä parissa päivässä. Kyseessä on usein kuitenkin vain muutaman ihmisen valinta; olkoonkin, että he ovat alan asiantuntijoita.
4. Kun mediassa pyörii kokkiohjelmia, ammatinarvostus ja mediaseksikkyys nousevat huimaa vauhtia. Hyvät puolensa tässäkin.
PLUSSAT
Viittasin tuossa äsken viinivalintoihin ja niistä tehtäviin kirjoituksiin. Mielestäni on hienoa, että meille tavallisille Mateille ja Maijoille jaetaan tietoa viineistä ja muistakin juomista. Näin saamme lisättyä arvostusta näitä jaloja juomia kohtaan. Meistä monet pähkäilevät ennen vieraslauman tuloa, että mitä laittaisi lautaselle ja millainen viini olisi sille oiva pari. Lehtikirjoituksista ja raatien tekemästä työstä saa hyviä vinkkejä.
JA VIELÄ PLUSSAA SANANSAATTAJILLE
Nykyisin ei juuri ole sellaista tiedonvälityskanavaa, jossa ei olisi juttua ruoasta. HIENOA! Näin media luo nostetta ruokaa ja koko horeca-alaa kohtaan. Ja sekös meitä kokkeja naurattaa...ja tietysti myös tarjoilijoita! Ruoka on tällä hetkellä in ja ihmiset ovat kiinnostuneita ruoanvalmistuksesta ja trendeistä. Uudenvuoden tienoilla uutisoitiin juhlien viettotavoista ja erittäin moni kaveriporukka juhli uutta vuotta keskenään ruokaa laitellen ja kuplivaa siemaillen. Oliko näin 15 vuotta sitten? Väitän että ei ja syntipukiksi nostan median positiivisessa mielessä.
KOKKISODAT JA MUUT TAISTELUT
Lähes jokaiselta kanavalta tulee ruokaohjelmia. Tässäkin on hyvät puolensa. Jokin aika sitten eräs sanomalehti julkisti nuorten keskuudessa tehdyn tutkimuksen tulokset. Tutkimuksessa otettiin selvää siitä, mikä/mitkä ovat nuorten toiveammatteja. Ensimmäistä kertaa kokin ammatti oli noussut listan kärkeen ohittaen jopa lentokapteenin työn. VAU! Ja hakijamäärät alan oppilaitoksiin jatkoivat kasvamistaan. Ja nyt vuorostaan alan opettajat saattoivat hymyillä ja todeta, että työt ei ainakaan ihan heti lopu.
KRITIIKKI
Viittasin tuossa aiemmin viinivalintoihin. On hienoa, että tietoa jaetaan ja kansalaisia halutaan auttaa valinnoissa, jotka joskus tuntuvat vaikeilta. Muistuttaisin kuitenkin, että kyseessä on kuitenkin yleensä muutaman ihmisen muodostama mielipide. Olkoonkin, että he ovat alan ammattilaisia. Työpaikallani oli eilen aamiaispöydässä puhetta juuri yhdestä lehtiartikkelista ja monet puhuivat, että nyt äkkiä juomaliikkeeseen ostamaan voittanutta viiniä, ennenkuin se pääsee loppumaan...Mielestäni (ja varmaankin myös todistetusti) meillä jokaisella on yksilöllinen makuaisti, aivan kuten meidän sormenjäljetkin ovat. Hieman huvittuneena kuuntelin keskustelua ottamatta siihen kuitenkaan erityisemmin kantaa. Media tekee päätökset meidän puolesta!
KRITIIKKI JATKUU - NYT OSANSA SAA TV
Viime vuosina televisioon on ilmestynyt kokkiohjelmia ja kaiken maailman sotia kuin liukuhihnalta. Miten hienoa se onkaan katsoa, kun kilpailija tappion hetkellä nöyrtyy kameran edessä kyynellin saakka tai riemuitsee menestyksestään kilpailun melskeessä. Katselin tällä viikolla erästä kokkiohjelmaa ja ihmettelin suuresti, kuinka kaikki kilpailijat joivat olutta suoraan sponsorin pulloista. En minä mikään absolutisti ole, mutta kuitenkin. Ohjelmaa katselevat myös nuoret.
En nyt muista tarkkaan, mutta mielestäni homma alkoi Kokkisodasta ja tällä hetkellä ohjelmia pyörii huikea määrä. Näillä ohjelmilla on taatusti ollut osuutensa kokin ammatin glamourin nousuun. Mutta mietitäänpä ohjelmien ammatista antavaa kuvaa ja verrataan sitä karuun todellisuuteen. Kuinka monessa ohjelmassa osallistujat tiskaavat? Kuinka monessa ohjelmassa kokki pesee lattiat? Kuinka monessa ohjelmassa kokki työskentelee kuumassa keittiössä hiki valuen? Kuinka monessa ohjelmassa työtä tehdään keskellä yötä? Ei yhdessäkään. Kaikesta tästä johtuen nuoret saavat kokin ammatista täysin vääränlaisen kuvan." Hei, minäkin haluan kokiksi", huutavat Matti ja Maija kilpaa, sillä kaikki nämä 15-16 -vuotiaat nuoret haluavat Gordoniksi Gordonin paikalle. Kun sitten kouluun astutaan ja todellisuus ja karu arki iskevät päälle, Matti ja Maija huomaavat tulleensa huijatuiksi ja into lopahtaa. (ei tämä nyt ihan kaikkia koske, onneksi)
Jo muutaman vuoden ajan oppilaitosten on ollut vaikeaa saada opiskelijoita tarjoilulinjoille. Pitäisikö asian hyväksi myös median tehdä jotain? Keksikää formaatti, joka toisi nostetta ja positiivista mielikuvaa tarjoilijan ammatista. Tosiasia kuitenkin on, että harva ruoka-annos itsekseen lentää pöytään asiakkaan nautittavaksi. Ei ainakaan tämän päivän teknologian voimalla.
KANNANOTTONI JA HAASTONI
Tämä kirjoitus on synkkä yksinpuhelu ja ainoastaan minun henkilökohtainen mielipiteeni, vaikka tässä kirjoitankin työni puolesta. Toivon kuitenkin, että kirjoitus herättäisi meissä alan ihmisissä ja etenkin median edustajien keskuudessa ajatuksia siitä, kuinka voisimme luoda tasapuolisesti nostetta ja ihanuutta niin keittiön kuin salin puolen ammatteja koskien. Olkoonkin, että itse edustan kyökin puolen väkeä. Tiedän kuitenkin fiksuna kaverina (näin voinen sanoa:)), että ilman kokkia ei olisi tarjoilijaa ja päinvastoin. Tämän kirjoituksen myötä, joka siis syntyi aamuvarhaisella, koska koirani halusi ulos, haastan kaikki miettimään median vaikutusvaltaa ja etsimään yhdessä keinoja tarjoilijan ammatin imagon nostamisen puolesta! Ja nyt kaikki kommentoimaan. Toivottavasti kirjoitukseni herätti lukijassa ajatuksia.
T: synkän yksinpuhelun kirjoittanut Juha
